Kyberrikollisuus ja hybridivaikuttaminen voivat palvella samaa isäntää. (kuva: Pixabay)
Hybridi esiintyy terminä tänä päivänä mitä moninaisimmissa asiayhteyksissä. Yleensä sillä ymmärretään useamman ilmiön yhdistelmää, joka kuitenkin vaikuttaa samassa kontekstissa. Puhutaan hybridivaikuttamisesta, jossa valtiollinen toimija pyrkii erilaisia keinoja yhdistelemällä saamaan aikaa etujaan palvelevaa kehitystä.
Tässä onnistuminen edellyttää sellaisten haavoittuvuuksien tunnistamista, jotka mahdollistavat vaikuttamisen, mutta jättävät epämääräisyyden verhoon todellisen toimijan. Syntyy hybridiuhkia, jotka voivat kohdistua valtioon, yrityksiin tai kansalaisiin. Erilaisten välikäsien käyttö (tavalliset rikolliset, hakkerit ym.) on ominaista hybridivaikuttamiselle.
Länsimaisten demokratioiden avoin luonne säätelee hybridivaikuttamisen mahdollisuuksia valtion keinovalikoimassa, muttei poissulje sitä. Sen sijaan autoritäärisesti hallituissa valtioissa hybridivaikuttamisesta muodostuu keskeinen työkalu. Keinovalikoimaan voi kuulua esimerkiksi poliittisia, diplomaattisia, taloudellisia ja sotilaallisia toimia. Puhumattakaan informaatio- ja kybervaikuttamisesta, joita käytetään päivittäin laajalti. Venäjä ja Kiina toimivat tästä hyvinä esimerkkeinä.
Hybridivaikuttaminen voi olla myös hyvin arkinen asia. Meistä jokainen on kohdannut internetissä misinformaatiota eli väärää tietoa. Osa tästä on helppo tunnistaa vääräksi, mutta toisinkin voi olla. Jotkut uutiset, postaukset tai kuvat näyttäytyvät erittäin uskottavilta ja monessa tapauksessa myös niiden lähteeksi ilmoitetaan joku tunnettu tai luotettava taho. On vaikeaa rakentaa kuvaa todellisuudesta, jos sen ympärillä esiintyy laajalti misinformaatiota. Ongelmaksi tilanne muodostuu silloin, kun yhteiskunta kohtaa useita hybridivaikuttamisesta aiheutuneita haasteita.
Disinformaatio on vain harvoin helposti tunnistettavissa. (kuva: Pixabay)
Disinformaatio tarkoittaa puolestaan virheellistä tietoa, jota levitetään tarkoituksellisesti. Disinformaatioon luokitellaan esimerkiksi valeuutiset, joilla pyritään vaikuttamaan vapaissa vaaleissa, jolloin ihmisten käsitykset puolueista ja niiden ehdokkaista vääristyvät. Tähän toimintaan syyllistyvät myös poliitikot itse jakamalla poliittisista vastustajista osittain tai kokonaan virheellisiä tietoja. Julkinen epäilyskin vastustajasta saattaa riittää kääntämään tiukan kannatustilanteen omaksi eduksi. Tätä tapahtuu jatkuvasti monissa maissa erityisesti vaaleihin liittyen ja useimmissa tapauksissa epäilyt virheellisen tiedon tuottajista kohdistuvat ulkomaisiin toimijoihin. Kyse on mittavasta vaalimanipuloinnissa, joka tuhoaa demokratiaa.
Väärä informaatio on alati kasvava haaste, sillä erityisesti tekoäly on helpottanut erilaisten huijausuutisten tuottamista merkittävästi. Tekoälyn avulla luodaan myös kuvia, videoita ja äänitiedostoja, jotka eivät ole varsinaisia uutisia. Niiden tarkoituksena on esittää esimerkiksi joku henkilö huonossa valossa. Ihminen voidaan myös laittaa sanomaan tai tekemään asioita, joita hän ei ole todellisuudessa tehnyt. Valheellisen informaation jakamisessa näyttelevät keskeistä roolia erilaiset sosiaalisen median kanavat, joissa leviäminen on taattu suurella nopeudella. Useimmat ihmiset jättävät varmistamatta uutisen aitouden tai sen todellisen lähteen. Toisaalta tämän edellyttäminen yksittäisiltä ihmisiltä on myös laajassa mittakaavassa kohtuutonta.
Islamilaisterroristien tekemät WTC-iskut järkyttivät maailmaa vuonna 2001. (kuva: Pixabay)
Välineellistetty maahantulo on yksi hybridivaikuttamisen keinoista. Sen mahdollistaa kehittyvien maiden ylikansoitus, jonka tuottamaa ahdinkoa käytetään häikäilemättä hyväksi. Diktatuurit – kuten Venäjä – hyödyntävät tilannetta suuntaamalla suuria ihmisjoukkoja rajanaapureidensa alueelle. Toiminnan vaikuttimet liittyvät siihen, että tällä tavoin pyritään horjuttamaan avoimia yhteiskuntia ja rakentamaan edellytyksiä oman vaikutuspiirin laajentamiselle.
Ei ole poissuljettua, etteikö välineellistettyä maahantuloa käytettäisi myös osana sotatoimia. Venäjän toteuttamat mittavat sotarikokset Ukrainassa tukevat tätä inhorealistista olettamaa.
Hybridisodankäyntiä pidetään puolestaan laajamittaista sotaa alempiasteisena toimintana, missä kuitenkin käytetään myös sotilaallista voimaa. Käytännössä hybridisodankäynti ymmärretään moniulotteisen väkivallan käytön ja muiden vaikuttamisen keinojen yhdistelmäksi. Käsitteen syntyhistoria ulottuu 2000-luvun alkupuolelle, jolloin elettiin WTC-iskujen jälkeisessä maailmassa. Se johti esimerkiksi moniin terrorismin vastaisiin operaatioihin Lähi-Idässä ja Aasiassa. Käytännössä kyse oli kuitenkin puhtaista sotatoimista, joihin etsittiin oikeutus terrorismin torjunnasta. Mukana oli Yhdysvaltojen lisäksi koko joukko eurooppalaisia maita.
Ilman näkyviä tunnuksia olevia sotilaita käytettiin Krimin operaatiossa vuonna 2014. (kuva: Pixabay)
Hybridisodankäyntiä edusti myös Venäjän operaatio Krimillä vuonna 2014. Alueen nopea miehitys näyttäytyi onnistuneena sotilaallisena näytöksenä, joka toteutettiin suotuisten olosuhteiden vallitessa. Erityisen tärkeää oli, että merkittävä osa väestöstä suhtautui Venäjän joukkojen tuloon myönteisesti. Lisäksi alueella vaikutti jo ennestään venäläisiä sotilaista maan Mustanmeren laivastotukikohdassa.
Ukrainan keskushallinnon ote alueeseen oli heikko ja armeijan valmius vastata venäläisten aggressioon huono. Krimin aseelliseen puolustamiseen ei ollut varauduttu juuri lainkaan, mikä herättää jälkikäteistarkasteluissa ihmetystä.
