Islamiin yhdistyvä terrorismi on ollut länsimaiden yhteinen turvallisuusongelma. (kuva: Pixabay)

Maahantulijoiden tarkastelu uhkana tai mahdollisuutena on mediassa arkipäivää. Useimmissa tapauksissa tätä analyysiä tehdään kuitenkin hyvin rajatuista näkökulmista, joista merkittävimmäksi muodostuu talous. Tälle on selityksensä, sillä väestön vanheneminen poistaa väkeä työmarkkinoilta sankoin joukoin.

Talouden näkökulma on tärkeä, mutta kuitenkin vain yksi tapa arvioida vieraskielisten Suomessa asuvien ihmisten merkitystä maallemme. Tilannetta voidaan lähestyä myös turvallisuusnäkökulman kautta, jolloin tulevat pohdittavaksi erityisesti lähtömaahan ja siellä vallitsevaan kulttuuriin liittyvät kysymykset.

Yksinkertaistettu oletus – jota usein käytetään – antaa ymmärtää, että suuret kulttuurierot toimivat jarruna kotoutumisprosessille. Erityisesti uskonnolle muodostuu keskeinen rooli, sillä mitä voimakkaammin uskonto ohjaa ihmistä arjessa sitä heikommin hän yleensä adaptoituu muuhun yhteiskunnassa vallitsevaan arvopohjaan tai lainsäädäntöön. Kysymys voi myös olla sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mikä on itsestäänselvyys kantaväestölle, mutta eri tavoin tulkittu asia mm. islamilaisessa maailmassa.

Islamilaistaustainen terrorismi nousi kansainväliselle näyttämölle vahvasti vuonna 2001, jolloin terroristit kaappasivat Yhdysvaltojen sisäisillä lennoilla olleita matkustajakoneita ja ohjasivat ne New Yorkissa WTC-tornitaloihin. Talot romahtivat ja tuhannet ihmiset kuolivat. Siitä alkoi terrorismin vastainen sota, jota käytiin aktiivisesti lähes kaksi vuosikymmentä.

Tähän sotaan kytkeytyi terroristijärjestö Isisin Syyrian ja Irakin alueille perustama kalifaatti, jossa noudatettiin islamilaista Sharia-lakia. Myös länsimaista lähti ihmisiä puolustamaan kalifaattia. Myöhemmin käytiin laajaa kansainvälistä keskustelua mukana olleiden naisten ja lasten oikeudesta palata takaisin lähtömaihinsa.

Maahantulijat, turvallisuusuhat ja islamilaisuus muodostavatkin varsin tunnetun yhtälön, mutta kyse on vain yhdestä näkökulmasta hyvin laajapohjaiseen ongelmakenttään. Asiaa tulee lähestyä myös siitä lähtökohdasta, mitkä turvallisuusuhat ovat Suomelle eksistentiaalisia? Siis sellaisia, joiden toteutuminen kyseenalaistaa kansallisen olemassaolon, aiheuttaen suurta inhimillistä kärsimystä ja materiaalista tuhoa.

Yksinkertainen vastaus tähän on Venäjä. Sen harjoittama politiikka perustuu alueelliseen laajentumiseen, jota toteutetaan rajanaapureiden kustannuksella ja asevoimaa käyttäen. Venäjä kokee olevansa ”sotatilassa” liberaalia länttä vastaan, ja tähän viiteryhmään Suomikin kuuluu. Sota-käsitteen merkitys on retoriikan myötä hämärtynyt.