Velvollisuudet ja oikeudet

Toimivassa yhteiskunnassa yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien on oltava tasapainossa. (kuva: Pixabay)
Lainsäädäntö mahdollistaa myös reservistä eroamisen varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen. Asia onkin ollut useaan otteeseen julkisuudessa Venäjän hyökättyä Krimille vuonna 2014. Tuo tapahtuma synnytti noin 1000 henkilön eroaallon Puolustusvoimien reservistä.
Eroaallon jälkeen lähetettiin niin kutsuttu reserviläiskirje, missä kerrottiin jokaiselle henkilökohtaisesti mm. sodan ajan sijoitus.
Vuonna 2022 tapahtui toinen eroaalto, kun Venäjän joukot vyöryivät Ukrainaan. Noin 4000 reservissä olevaa sotilasta vetäytyi siviilipalvelukseen. Jokaisen koulutetun reserviläisen poistuminen rivistä on yhteiskunnalle tappio niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin.
Konkreettisen pakon poistuminen maanpuolustukseen liittyvien velvollisuuksien täyttämisestä johtaa ilmeisesti niin varusmiespalvelukseen suuntaavat kuin reserviläisetkin pohtimaan maanpuolustusta painotetusti vain henkilökohtaista lähtökohdista. Kun tälle tielle lähdetään, näyttäytyy yksilön suhde yhteiskuntaan epätasapainoiselta. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien välillä vallitsee moraalinen ristiriita.
Hyvinvoiva Suomi on tarjonnut jokaiselle kansalaiselleen perustan, jolta vaatimattomistakin oloista lähtöisin oleva ihminen voi ponnistaa korkealle. Koulutus on pääosin maksutonta, terveydenhuolto järjestetty ja hädän tullen yksilö saa yhteiskunnalta monia palveluja käyttöönsä. Maanpuolustusta tarvitaan tämän kaiken suojaamiseen tilanteissa, joissa meitä uhkaa ulkoinen vaara. Silläkö hetkellä Suomen tarjoamat elämän eväät eivät sitten olisikaan puolustamisen arvoisia? Saati niiden kanssaihmisten turvaaminen, jotka eivät siihen itse kykene?

